Tämä potilasvahinko olisi vältetty uskomalla potilasta, ettei hän voi toimia vasta leikatulla jalalla (hyvin onnistunut leikkaus, kuntoutuksen alku ja iho terve) käsketyllä tavalla.
Kyse ei ole tässä tapauksessa kaatumisesta, vaan polvijänteen kovaäänisestä katkeamisen, valtavista kivuista ja sen jälkeisestä hoitamattomuudesta, joka johti pysyvään vakavaan vammaan, ollen tätä kuvaa hurjempi.
Lopulta useiden päivien päästä pelastettiin, mitä oli polven tuhoutumisen ja ihosiirteiden jälkeen pelastettavissa.
Fyysisen vamman lisäksi tälläiset tapaukset aiheuttavat pitkäaikaista henkistä murhetta potilaalle ja omaisille.
Tiedän että lääkärit ja hoitajat tekevät kiireen ja henkilöstövajeen keskellä arvokasta työtä sekä iso osa asiakaskokemuksista on positiivisia.
Mutta näihin potilasvahinkoihin menee paljon yhteiskunnan rahaa, osastoaikaa sekä lääkäreiden ja hoitajien aikaa.
Kyse ei ole minun jalastani, mutta olen ottanut kuvan ja olen taas kerran erittäin surullinen.
