31.7.2013 "ratkaisut puuttuivat kokonaan"

Mielipidekirjoitukseni-vastine Pauli Liikaselle Länsi-savossa 31.7.2013, liittyen meneillään olevaan kirkolliseen keskusteluun.

-

Kun kukaan muu ei Pauli Liikaselle vastannut, niin minä vastasin ja jos esittää julkisesti kritiikkiä, niin pitää puolin ja toisin varautua siihen, että saa myöskin julkista palautetta, kunhan pysyttäisiin asialinjalla, se täytyy itsekin koittaa muistaa ;)

-

Itse olen jättänyt ainakin toistaiseksi kirkon teologiset-uskontoon liittyvät julkiset kannanotot pois, sillä niistä keskustelevat muut jo ihan riittävästi. Ja jos kaikkiin asioihin haluaa perehtyä perusteellisesti ja olla kaikesta jotain mieltä, niin itsensä siinä vaan polttaa loppuun, kun kuitenkin tätä kaikkea ammattiyhdistys- , kirkko- ja muuta toimintaa tehdään normaalin työn jälkeen vapaa-ajalla, toisin kuin moni muu.

-

Mitä tulee tähän kirkkoasiaan, niin tein valtuustoaloitteen pysyvän tai vuoden kestävän kokeilun luenteisen sunnuntaisen nykyaikaisen klo 18.00 iltakirkon puolesta, johon oikeasti panostettaisiin ja katsottaisiin tuottaisiko se tulosta. Aloitteessa ja mielipidekirjoittelussa perustelin esitystä selvittämällä Mikkelin keskustassa sijaitsevien kahden evankelisluterilaisen kirkon virallisia kävijämääriä, sekä ikäjakaumia käymällä itse useamman kuukauden aikana, lähes joka sunnuntai kyseisissä klo 10.00 Jumalanpalveluksissa ja sekä muunlaisissa kirkon järjestämissä messuissa jne.

Osa kirkon työntekijöistä (ihan fiksuja ihmisiä) otti julkisesti kantaa iltakirkkoaloitteeseeni, heittämällä hatusta mututuntumalukuja, joita sitten vastineissani korjailin.

-

Pauli Liikasen kirjoituksen luonne on yksi hyvin tyypillinen tapa (varsinkin sisäpiirissä) vaientaa ihmiset, jotka esittävät joitakin muita mielipiteitä, kuin itse esittää tai joihin on tottunut ja varsinkin jos mielipiteen esittäjä on uusi henkilö ja astuu vanhojen toimijoiden reviirille tai varpaille. Ehkä Pauli Liikanen ei asiaa näin ajatellut, mene ja tiedä.

Mutta näiden viimevuosien aikana, jolloin olen myöskin puheiden ja mielipiteiden lisäksi tehnyt konkreettisesti jotain, varsinkin ammattiyhdistyspuolella (vanhoihin toimijoihin nähden, jotka eivät tee tätä työtä päivätyökseen), on kapuloita tullut rattaisiin työpaikalla, ammattiyhdistyksessä ja liitossa siinä määrin, että moni olisi jättänyt leikin kesken, jos niitä listaisi ja kertoisi julkisesti, niin ihmiset olisivat ihmeissään.

Mutta en minä tähän mukaan lähtiessä ajatellutkaan, että tämä helppoa tulisi olemaan, en myöskään ihan näin vaikeaakaan tietä odottanut, en ainakaan niille alkumetreille. Eikä tässä pidä marttyyriksi heittäytyä, peiliinkin saa joskus katsoa, mutta koko ajan ymmärtää paremmin miksi innokkaita ja osaavia uusia henkilöitä ei näihin ”palkattomiin” järjestö- ja päätöksentekoelimiin juurikaan ilmaannu ja vastaus kysyttäessä on yleensä, et miksi siihen toimintaa kuluttaisin aikaa, kun mikään ei muutu, eikä mihinkään voi vaikuttaa.

Tälläistä ajatuksia tällä kertaa :)